Yosemite National Park

Perjantai 29.8.2008: Yosemite National Park
Aamuvirkut eli Pennsylvanian ajassa elävät Candy ja Donna heräilivät aamuisin aina viiden aikaan ja menivät porealtaalle sillä välin kun minä jäin sängyn pohjalle. Kyllä poreallas on ihan kiva, muta ei niin kiva, että sen kanssa pitää sopia treffit ennen kukonlaulua!:) Ehdimme käydä syömässä aamupalaa fantsussa hotlan raflassa, jonka jälkeen lähdimme aamulla 06.30 kohti Yosemitea.

Kuski keräili bussiin 12 hlöä pitkin kaupunkia ja oli jälleen aika kansainvälinen meininki. Ginny/Jenny Singaporesta, australialaispariskunta, brittinuoripari (=Jenny+Peter?) , kaksi hollantilaista tätiä (=toinen, Magda, nykyään laama-/alpakkafarmari Tenneseessä), yksi ukrainalainen äiti-tytär-combo (=Ina ja Nina), kaksi newyorkilaistyttöä (=Karen+Caroline), yksi pennsylvanialainen (=Donna) ja yksi finski (=minä). Kuski oli paikallinen nainen, Michelle.

Ajelimme reippaaseen tahtiin ja pysähdyimme ainoastaan kerran vessa- ja ruoanhankintatauolle. Matka kesti kolmisen tuntia suuntaansa ja vatsan pohjaa alkoi kutkuttaa päästessämme ensin serpentiinitielle, joka kiemurteli suhteellisen matalien vuorten rinteiden reunoja. Helpommalla ja huomattavasti vähemmällä asfaltilla olisi päässyt, jos olisi vain vetänyt sillan vuorelta toiselle, mutta kaipa paikalliset insinöörit olivat halunneet säilyttää tien piilossa vuoren rinteessä.

Teneriffamaisen tien loputtua alkoi metsäinen pätkä ja jossain sen tien varrella oli myös puiston sisäänkäynti. Puistoon ajettiin sisään autolla ja matkaa jatkettiin vielä hyvä tovi. Pysähdyimme matkan varrella paikkaan nimeltä Tuolumne/Merced Groves. Olin viimeisten joukossa jonottamassa pakolliselle vessatauolle (epäsiisti ja haiseva ulkohuussi, yöks) ja otin sen jälkeen rivakasti kiinni jo polkua alaspäin suunnanneen porukan.

Yhtäkkiä edessäni olevat ihmiset huutelevat kovaan ääneen ja osoittelivat jotakin "..eer, look! It's a ..eer" ja ajattelin, että vähemmälläkin huutelulla säikyttävät menemään koko peuraparan (eng. 'deer' [diə]). Päästessäni porukan kohdalle, tajuan kuitenkin, että puskassa ei suinkaan rapistele mikään peuraparka vaan ihan ihkaoikea karhu (eng. 'bear '[beə])! Nuori karhu tallusteli poispäin, meistä tai mölötyksestä suuremmin välittämättä, mutta sain kuvaan ainakin sen hännäntupsun!

Jatkoimme metsäpatikkaamme alaspäin ja litran vesipullosta oli jo yli puolet juotuna, kun pääsimme seuraavalle valokuvauspaikalle. Keskiviikon ekskursiokohteessamme, Muir Woods -metsässä, oli myös jättiläispunapuita, mutta nämä olivat, jos mahdollista, vieläkin suurempia. Edelleen puhutaan tuhansia vuosia vanhoista puista: suurimpien puiden siemenet ovat juurtuneet kasvualustaansa 3ooo vuotta sitten eli tuhat vuotta e.Kr.... Tässä kohdassa on hyvä viitata J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaan ja kehitellä omia teorioita siitä, mistä Tolkien on mahtanut saada innoituksensa puuvanhuksiin, jotka liikkuvat hitaasti, mutta ovat ikiaikaisuutensa ansiosta syvällisiä, harkitsevia, viisaita ja pitkävihaisia luonnon tuhoajia kohtaan.

Paluumatka ylös oli lämpenevässä päivässä hankalampaa kuin alas meno. Totesimme, että rinteen kiipeämisnopeus oli suoraan verrannollinen koipien nuoruuteen eli itse olin ylhäällä porukan keskikuntoisten ja -ikäisten kanssa.

Matka jatkui. Ennen metsään saapumistamme maasto oli punainen. Se oli ystävällisen ja lämpimän näköinen. Nyt tie kiemurteli jyrkän vuorenrinteen viertä ja maisemat muuttuivat hieman pelottavammiksi: pehmeästi kumpuilevan terrakottamaaston sijaan tie kiemurteli epäystävällisen ja jyrkän, harmaakivisen vuoren rinnettä. Ajaessamme tunneliin, kuski sanoi: "Hengittäkää syvään...", ja ajaessamme takaisin pois tunnelista valoon hän jatkoi: ".. ja nyt hengittäkää ulos". Ilman erityistä käskyä hengittää, olisin saattanut jäädä haukkomaan happea henkeäsalpaavien, upeiden maisemien avautuessa silmieni eteen.

Pysähdyimme ensimmäiselle näköalatasanteelle heti tunnelin jälkeen ja otimme valokuvia Tunnel View-näköalapaikalta. Toivon hartaasti, että ostamani linssi välittää nämä upeat maisemat, sen suuruuden, sen syvyyden, sen uljauden, jonka luontoäiti oli juuri tuohon paikkaan luonut. Donna ei uskaltanut katsoa hänen mielestään turhan matalaksi kasatun kivimuurin yli, saati sitten istua sen päälle kuvattavaksi!:) Oma äitini olisi aivan varmasti reagoinut samalla tavalla. Ja kyllä. Pudotus muurilta oli kamala, olisi ollut typerää olla kunnioittamatta sitä.

Kuvasimme näköaloja ylhäältä käsin ja alaspäin ajaessamme pysähdyimme vielä toiselle valokuvaustasanteelle, Valley View-näköalapaikalle. Tästä näköalatasanteesta oli tehty suurempi ja leveämpi (kuin iso parkkipaikka), eikä välitön pudotus heti muurin reunalta ollut yhtä jyrkkä kuin edellisestä kohdasta. Täällä Donna uskalsi tulla kanssani kaverikuvaan viereeni muurin päälle!:) Rinne loiveni ja todella nopeasti ja lähes huomaamatta olimme siellä alhaalla laaksossa, jota olimme äsken ylhäältä käsin katselleet kahdesta eri kohdasta.

Päästessämme perille oppaamme neuvoi järkevimmät reitit ja mitä puistossa kannattaa tehdä. Päädyimme Donnan kanssa nousemaan puistobussiin, joka kiersi laakson mutkitellen päästä päähän. Pysäkkien kohdalla bussikuski kuulutti, minne kyseiseltä pysäkiltä olisi päässyt. Järkyttävän helteen ja ajanpuutteen takia päädyimme ajelemaan muutaman pysäkin verran ja poistuimme syömään pikniklounasta. Istuimme kivillä ja mutustelimme eväsleipämme. Kuumuus lähinnä janotti ja piti varsinaisen näläntunteen poissa.

Tallustelimme ja näimme muulikaravaanin, vuorikiipeilijöitä, suuren korpin ja tietenkin upeita maisemia. Nousimme pian takaisin bussiin ja suuntasimme kohti noutopistettämme ja matkamuistomyymälää. En löytänyt myymälästä mitään ostettavaa. Hiukan ehkä harmitti, että emme ehtineet patikoida yhtäkään polkua tai edes nähdä gallerian kuuluisan Ansel Adamsin valokuvanäyttelyä, mutta ainahan voin tilata valokuvateoksen amazon.com:ista. Tai sitten joulupukki voisi tuoda minulle sellaisen *winkwink*...

Kaikki olivat paikalla ajoissa, koska olivat ottaneet vaarin Michelle-kuskin varoituksesta not to piss her off :) Kotimatka sujui mukavasti rupatellen ja yhteystietoja vaihdellen. Minulla on hallussani hollantilaisen alpakkafarmarin yhteystiedot Tenneseehen, jos joskus päädyn niille nurkille!:) Connecting people, you know.

Tässä vielä linkki Wikipedian sivuun Yosemite National Parkista.