New York, New York päivät 2&3
New York on iso kaupunki. Sen vilinä ei tehnyt minua levottomaksi tai hermostuneeksi enkä huomannut, että siellä olisi juostu yhtään sen lujempaa kuin missään muussakaan kaupungissa - sanotaanhan, että mitä suurempi kaupunki, sitä pidemmät ja nopeammat askeleet sen asukkailla on.
Hotellimme sijaitsi aivan Dakota rakennuksen kulmilla, Central Parkin länsipuolella. Dakota-rakennus on tunnettu siitä, että John Lennon ammuttiin sen edessä vuonna 1980. Kävelimme toisen päivän alkaessa puistoon ja puistossa. Kun elokuvissa näytetään CP:a, sen oikeasta koosta ei saa mitään käsitystä. CP:n puisto on Manhattanin saaren ydin: pitkä, kapea ja laaja. Tosin sielläkin ihan kaikki polut on asfaltoitu. En tiedä onko se eroosion takia (tuskin) vai siksi, että se tuntuu olevan täällä tapana (luultavammin).
2. päivä oli olennaisesti museo- & shoppailupäivä, joka alkoi hotelliaamupalalla.
Hotelli ei ollut mitenkään hieno, mutta ei mitenkään erityisen rähjäinen tai likainenkaan, ehkä vähän vanha. Se oli korkea ja kapea, meidän ikkunoistamme näkyi lähinnä muiden talojen seiniä ja vähän harmaata taivasta.
Aamupalalla kaikki oli tarjolla kertakäyttöastioista(!). Kristian kommentoi tätä omassa New Yorkin kokemuksissaan. Vaikka Kristianin&Karinin hotelli näytti kuvissa paljon suuremmalta kuin meidän - ja varmasti myös oli suurempi - niin sielläkin käytettiin ainoastaan kertakäyttöastioita. Kamalaa moralisointia: olenhan minäkin käyttänyt kertiksiä aina silloin tällöin, mutta kun yhden hotellin sadat, satojen hotellien tuhannet asiakkaat, käyttävät kertakäyttöastioita joka päivä, joka aamu, viikko ja vuodet läpeensä, voi vain kuvitella minkä kokoinen jätemäärä siitä pelkästään syntyy. Ja huolettomien amerikkalaisten käsissä (ottavat uuden astian jokaista muffinsin murua varten) even more so.
Anyway. Aamupalalla oli tarjolla sokerisia muroja, jogurttia, kahvia, teetä, maitoa, vaaleaa paahtoleipää, hilloja, maapähkinävoita, keitettyjä kanamunia, muffinseja sekä itse paistettavia vohveleita vaahterasiirapin kera. Minä söin maissihiutaleita, jogurttia, yhden paahtoleivän voilla&munalla, join kahvia ja tuoremehua. Ihan ok.
Kävelimme Central Parkin läpi etelään ja kävimme Metropolitan Museum of Artissa ja aloitimme kierroksen alakerran Egyptinäyttelystä, joka oli fantastinen!! Pitkäaikainen unelmani toteutui ja pääsin jopa koskemaan ajattomia kivenmurikoita ja seuraamaan sormella jonkun kaivertamia hieroglyfejä. The Metin egyptinäyttely on suurin Egyptin ulkopuolella oleva kokoelma. Ikimuistoinen kokemus!
Alakerrasta jäi näkemättä ainakin keskiaika, Eurooppa, Aasia sekä Lähi-Itä -näyttelyt (mm. renesanssiajan veistoksia). Yläkerrasta kiersimme ainoastaan eurooppalaiset maalaustaiteen klassikot 1800- sekä 1900-luvuilta (Monet, Manet, Renoir, Van Gogh, Gaugin, Zorn, Rembrandt, Picasso). Yhtään suomalaista taideteosta en seinillä nähnyt enkä löytänyt sellaisia kirjakaupan koosteteoksistakaan. Museo oli sen verran suuri, että vaikka vietimme siellä kolme tuntia, jäi siitä suurin osa näkemättä! New Yorkiin voisi siis tulla toisenkin kerran, ihan vain The Metin takia.
Museon jälkeen kävimme lounaalla katukahvilassa, jossa tilasin kreikkalaisen gyros-/ kanapitaleivän, joka oli oikein maukas. Lounaan jälkeen suuntasimme Downtowniin ja teimme ostoksia Times Squarella eli siellä, missä on ne kaikki suuret valomainokset. Kävimme Planet Hollywoodissa, Hard Rock Caféssa, MTV storessa, Virgin Recordsilla (suurin aika kului Batman-paitaa etsiessä) sekä muissa pienemmissä kaupoissa. Illallista söimme hienossa kalaruokiin erikoistuneessa ravintolassa, mutta en valitettavasti muista paikan nimeä. Tilasin mahi mahia villiriisin ja tulisen kastikkeen kera. Oikein hyvää! Viini rentoutti väsynyttä shoppailijaa mukavasti. Illallisen jälkeen menimme hotelliin ja sain todeta, että adapteri ei riitä lataamaan virtaa tietokoneeseeni.
3. päivä (maanantai) kävelimme pari tuntia Central Parkissa, jonka jälkeen menimme Candyn kanssa lounaalle tapaamaan äitini serkkua, Adélea. Adéle on n.60-vuotias ja naimisissa amerikkalaisen lähettilään kanssa. Halusin tavata hänet, koska äitini suku puhui usein hänestä ja hänen vaihtuvista kotikaupungeistaan maailmalla (Moskova, Los Angeles, Rio de Janeiro, Peking). Päästessämme hänen kotitaloonsa, alakerran vastaanottotiskin mies sanoi, että Adélen puhelin on epäkunnossa, mutta jos hän tietää meidän tulostamme, voisimme ottaa hissin ylös 47. kerrokseen. Menimme hissillä ylös, löysimme oikean oven ja kolkutimme pienellä kolkuttimella. Asunnossa oli hiirenhiljaista. Odotimme. Menimme hissillä takaisin alas miettimään sotasuunnitelmaa ja olin juuri soittamassa Adélelle, kun hän tuli poikansa kanssa aulaan.
Hän tunnisti minut lähettämästäni kuvasta, tervehdimme ja kävimme heidän asunnossaan "mini"pilvenpiirtäjän 47 kerroksessa. Näkymät olivat huikeat, mutta yhtäaikaa masentavat. 47 kerroksesta näkyi kauemmas ja sen näkymän myötä pystyi käsittämään, että siinä missä kaupunki oli suuri, saastepilvi ei juurikaan jäänyt kakkokseksi. Vaikka olimme ylempänä ja siten lähempänä taivasta, saastepilvi ei siltikään päästänyt sinitaivasta esiin.
Kävimme kolmistaan syömässä lounasta läheisessä meksikolaisessa ravintolassa. Palvelu oli ensiluokkaista ja jopa erityinen tarjoilija survoi guacamolen meidän viereen kärrätyn apupöydän ääressä. Tutustuimme ja Adéle kertoi liikkuvasta elämästään miehensä rinnalla. Keskustelun huippukohta tuli vastaan siinä, kun osoittautui, että Adélella ja Candyllä on yhteinen tuttava Washingtonissa! Järjestö, joka aikanaan mahdollisti Candyn Suomen vaihto-oppilasvuoden, oli myös Adélelle tuttu ja erityisesti yksi siellä työskentelevä nainen. Sama nainen oli tarjonnut Candylle mahdollisuutta tutustua suomalaiseen sukulaistyttöönsä: Candy sai asua tämän naisen luona Washingtonissa samaan aikaan kuin sukulaistyttö oli kylässä!:) Ilmeisesti suomalaisten ollessa kyseessä ei tarvitse ottaa käyttöön termiä six degrees of separation, koska se on oleellisesti vähemmän kuin kuusi.
Soitimme Glennille ja suuntasimme yhdessä metrolla pysäkille Ground Zero. Otin kuvia tuhoutuneiden WTC-tornien rakennustyömaasta. Suuret rakennustyömaat ja tietyöt aiheuttivat harmaita hiuksia Wall Streetille suunnistaessamme, mutta löysimme kuitenkin tuon pikkuruisen kadun (jota varjeli rynnäkkökiväärein sonnustautuneet poliisit) sekä Wall Streetin sonnin. Paahtavassa, kosteassa kuumuudessa melkein läkähtyi! Kävelimme satamaan odottamaan seuraavaa laivaa Vapaudenpatsaalle. Turvatoimet sujuivat nopeammin kuin ohjeissa annettiin ymmärtää, tai sitten minulla on toisenlainen käsitys odottamisesta:)
Itse laivaristeily oli nopea. Candyä tosin meri ja keikkuva paatti hieman pelotti, mutta minä otin käyttöön vankat merimiesjalkani ja valokuvasin lähes taukoamatta laivan kannella. Kuuntelin eri kieliä: ranskaa, italiaa, venäjää. Emme nousseet maihin Vapauden patsaan saarella, koska siellä oli likaa ihmisiä. Laiva putputti Ellis Islandin kautta takaisin lähtösatamaan ja retki oli tehty.
Retken jälkeen menimme takaisin edellisen päivän Downtowniin ja shoppailimme. Illallista söimme T.G.I. Fridays'ssä, jossa tilasin perushampparin Jack Daniels kastikkeella. Kastike teki ruoasta erityisen hyvää! Se oli sellaista mustaa soossia, yhtäaikaa makeaa ja suolaista ja se maistui todella hyvältä ranskisten ja sipulirenkaiden kanssa. EKE = join hampurilaisateriani kanssa punaviiniä. En muista tehneeni vastaavaa aikaisemmin. Taisimme käydä muutamassa kaupassa illallisen jälkeen, mutta koska keskittymiskyky oli nolla, tilasimme taksin hotellille. Aamuyöllä meillä oli herätys ja lähtö lentokentälle.
No comments:
Post a Comment