Muutama sana Majamista

Olimme Miamissa, tarkemmin sanottuna, Miami Beachilla kolme päivää tuossa kuun vaihteessa(29.7.-1.8.). Ja siellä oli ihanaa!

Lento kesti jotain pari, kolme tuntia. Otin pienet torkut, mutta ei yllättäen ihan hirveästi väsyttänyt aikaisesta herätyksestä huolimatta. Käsittämätön kuumuus iski vastaan päästessämme ulos lentoasemalta. Kuumuus ei ollut sellaista paahtavaa +40C kuumuutta, joka on tyypillistä Välimeren kohteissa, vaan ilma oli tosi tosi kosteaa. Ranteessa oleva sykemittari näytti, että lämpötila vaihteli päivien aikana +32-35C välillä. En ole vieläkään oppinut konvertoimaan Fahrenheitteja Celsiuksiksi, hyvä kun dollarin kurssin osaan kertoa!:)

Hotellimme oli todella hieno. Meillä piti ilmeisesti olla majoitus toisessa paikassa, mutta alkuperäisen hotellin yhteydessä oli remontti ja meidät siirrettiin saman ketjun toiseen hotelliin ja tämä(kin) oli oikein hieno ja hyvällä paikalla aivan Atlantin rannalla. Meillä oli Candyn kanssa huone kuudennessa kerroksessa, Glenn asui kympissä.


1. päivänä kävimme kastautumassa Atlantissa sekä poolin reunalla lämmittelemässä. Poolin vesi oli kaikkea muuta kuin vilvoittavaa: +30C vesi ei piristä! Syötiin lounasta tikibaarissa ja illalla kävimme ajelemassa avoautollamme ja illallisella hienossa ravintolassa. Söin puolikkaan ekologisesti kasvatetusta kanasta ja join punaviiniä. Tuskainen ja nihkeä kuumuus vaihtui sopivan leutoon ilmaan illan tullen ja ilta oli kuin morsian, kaunista, kaunista, kaunista!

2. päivä alkoi ranskalaisella aamupalalla ostoskadulla, jonka jälkeen teimme ostoksia pujahtaen jokaiseen mahdolliseen kauppaan kadun varrella. Ostin kaksi todella kaunista mekkoa, toinen on tuo musta, joka mulla on päällä autokuvassa. Ihanan pehmeää kangasta, tuntuu melkein kuin olisi alasti (ja sehän on aina kivaa) !:)

Toista mekkoa en ole vielä päässyt käyttämään. Se on todella kirkas smaragdinvihreä ja todnäk jotain satiinipolyesterisekoitusta. Ehkä sen asun hetki tulee vielä tämän matkan aikana? Jos ei, niin toivon, että voimme Turkuun saapuessani järjestää jotkut hienot pippalot. Valmistujaisilmoituksia on tullut muutamia, joten ehkä sen tiimoilta?

Toisen illan illallinen syötiin todella hienon hotellin ravintolassa. Ravintolan pääkokki ja omistaja on jonkin sortin kuuluisa tv-kokki ja menimme sinne lähinnä jälkiruokaostoksille, mutta päädyimme tilaamaan ihan alkupaloista lähtien. Tai siis Candy ja Glenn tilasivat, minä en oikein jaksanut. Minun ruokavalintani (melonisalaatti ja porkkanakakku) olivat vähemmän onnistuneita, mutta ilta oli hauska. Tunnelma teki siitä ainutkertaisen kokemuksen.

3. päivänä Glenn pystyi irroittautumaan töistään sen verran, että kävimme aamupäivällä Jungle Islandilla eli viidakkosaarella (olemme riippuvaisia kuskista, koska minun ajokorttini ei täällä kelpaa ja Candy ei aja). Siellä oli leijonia, tikruja, kilpikonnia, kenguruja, apinoita, orangutangeja sekä lukematon määrä flamingoja ja erilaisia papukaijoja ja muita lintuja. Kivoimpia olivat orangutangit, koska en sellaisia ole ennen nähnyt, mutta niiden ihmismäiset, surulliset silmät ja masentuneet olemukset saivat aikaan huonon omantunnon... Paahtava helle ei saanut niitä jostain syystä hyppimään riemusta pienissä häkeissään... Eläintarhassa oli myös suurensuuri krokotiili! En pysty kuvailemaan sen kokoa, mutta varmaankin kahden normaalin henkilöauton mittainen (20 feet, laskekaa itse:)?

Illalla kävimme syömässä kuubalaisessa ravintolassa. Pelkästään minun eteen kannetut annoskipot ja kupit olisivat täyttäneet kahden suomalaismiehen pötsit leikiten! Täällä kaikki on suurta, mutta minua harmittaa jättää hyvää ja maukasta ruokaa poisheitettäväksi...

4. päivän aamupäivällä meillä oli lähtö lentäen Pittsburghiin. Glennillä oli auto parkissa ja pääsimme kyydillä kotiovelle saakka. End of Miami Vice Story!