San Francisco

Kirjoitan tata Candyn koneella hotellissa (Candy ja Donna ovat sosialisoimassa messuvaen kanssa), siksi tassa tekstissa ei ole skandinaavisia kirjaimia, koittakaa ymmartaa lukemaanne!:)

San Fran on kuulkaas aika ihana paikka! Ennen kuin kerron lisaa tasta kaupungista, voisin kertoa tanne saapumisesta, joka ei ollut aivan ongelmatonta.

Tulimme eilen tiistaina. Lahdimme aamuyolla viiden aikaan kun Candyn aiti Donna tuli hakemaan meita kotoa. En stressannut tata blogin kirjoittamista, tama ei ole mulle mikaan ikava velvollisuus, olen vain joskus hieman levoton ennen matkaan lahtoa ja en siksi saanut unen paasta kiinni. Nukuin varmaan kylla paremmin ja enemman kuin Candy, joka on todella hermostunut esitelmastaan.

Donna tuli siis hakemaan ja han luuli unohtaneensa kameran kotiin, joten kaannyimme takaisin kotiin, mutta kamera loytyi kuitenkin kasilaukusta. Turha reissu! Lentokentalla odotimme todella kauan Donnaa, kun han yritti etsia autolle parkkipaikkaa pysakointialueelta. Kun han viimein saapui, chekkasimme laukut sisaan ja juoksimme minijunalle ja sielta lahtoportin suuntaan. Mina ostin aamupalaa, mutta Candy oli liian stressaantunut ostaakseen mitaan..

Itse lento meni ok. Lento kulki Houstonin (Texas) kautta ja vietimme siella sen verran aikaa, etta ehdimme ostaa jotain syotavaa. Houstonin jalkeinen patka tuntui pitkalta ajalta, mutta sain hieman nukuttua. Harmiksemme saimme koneessa lampiman kanasampylan (=kanahamppari), joten ruokailu kentalla oli oikeastaan turha. No, maisui se silti! Mitenkahan opin taas syomaan normaalisti, kun paasen Suomeen?

San Franin kentalta otimme minibussin hotellille muutamien muiden messuihmisten kanssa. Bussia ajoi kahjo kiinalainen mies, iiks. Selvisimme hengissa lentokoneesta, mutta etta heittaisimme henkemme kiinalaisen kimiraikkosen kyydissa, ei ollut osa suunnitelmaa... Hotellilla purkasimme vahan tavaroita, vaihdoimme vaatteita ja suuntasimme kaupungille.

Teimme ostoksia Chinatownissa ja siella oli todella kivaa! En tieda, minkalaista "oikeassa" Kiinassa on, mutta siella olisi varmaan hienoa kayda. Ostin yhdesta kaupasta kameraani lisalinssin. Houkutus ostaa jarjestelmakamera on myos todella suuri: Chinatownissa se on puolet BestBuyn (=Gigantti) hinnasta. Olen kuitenkin epailevainen: ehka edullisessa hinnassa on koira haudattuna? Etenimme hitaasti, koska poikkesimme lahes jokaiseen putiikkiin.

Candy ihastui kiinalaiseen pitkaan, vihreaan perinteiseen silkkihameeseen, mutta ei loytanyt oikeaa kokoa, joten yritimme metsastaa sita jokaisesta vastaantulevasta putiikista. Minulle kauniit kiinalaiset vaatteet eivat toiveistani ja sitkeista yrityksistani huolimatta sovi :( Pulskassa kunnossa ja muutenkin keskiverokiinalaista suurempana tehtava on taysin mahdoton. Ehka saan teettaa itselleni kauniin silkkipuvun joskus jollain kiinalaisella raatalilla?

Pier 39:ssa on kaunis satama-alue, huvipuistomainen keskusta karuselleineen, hattarakojuineen ja pienine kauppoineen. Siella on myos merileijoinien lauma ja ne ovat vallanneet kokonaisen alueen sielta: aivan ihmisten kauppojen vieresta. Niita eivat haittaa ihmiset lainkaan: jos eivat karjuisi niin paljon, niin sanoisin jopa, etta ne ovat kesyja. Merileijonaihailun jalkeen kavimme syomassa kivassa kalaravintolassa. Pier 39sta lahtevat myos laivat Alcatrazin vankilasaarelle, jonne menemme Donnan kanssa huomenna.

En uskonut, kun Candy sanoi, etta SFsson on kylma, koska silla on aina kylma, jopa sisatiloissa (=ilmastointi, joka minusta on usein ihanan vilpoisa:)! Turistit esimerkiksi erottaa kaupunkikuvassa siita, etta heilla on liian ohuet vaatteet ja iho kanalihalla... Illallisen jalkeen olin kuitenkin iloinen, etta otin mukaan keltaisen villapaitani ja etta meilla ei ollut aikomustakaan kavella takaisin hotellille. Taksimatka kotiin oli kuin kiihdytysajo vuoristoradalla. Aidille voisin kuvailla sita sanomalla, etta maet taalla ovat kuin Goteborgin Rackarberget, mutta niita on tusinoittain perakkain!

Tanaan olimme Donnan kanssa bussimatkalla Muir Woodsissa eli punapuumetsassa. En ole aivan varma, milla nimella niita kutsutaa suomeksi, mutta metsassa on siis tuhansia vuosia vanhoja havupuita. Siis TUHANSIA vuosia vanhoja. Yksikin kaadettu puu oli 3000v. vanha ja siihen oli merkitty eri aikakausien kohdat. Puut olivat korkeita ja niin paksuja, etta ehka kymmenen ihmista olisi yltanyt halaamaan sen ympari. Puiden kaarna oli tavallista kaarnaa suurennettuna, isot ja syvat lovet, ihan niin kuin katsoisi meidan mantyjen kaarnaa suurennuslasin lapi. Metsassa oli yllattavan viileaa, suorastaan hieman kylma. Naimme myos sopoja, ihmisiin tottuneita peuroja, kauniita ja arkoja, mutta helposti kuvattavia.

Metsakierrokselle meille annettiin aikaa tunnin verran, jonka jalkeen lahdimme kovin kansainvalisen minibussiporukkamme kanssa viinitilakierrokselle Sonomaan. Kavimme kolmella eri viinitilalla ja mina maistelin lahinna punaviineja. Ensimmaisessa oli parhaimmat viinit. Siella sai maistella valitsemiaan neljaa viinia 5$ hintaan eli edullista. Kavimme lounaalla Sonoman keskustassa, jossa soin suuren sampylan veden kera.

Lounaan jalkeen saimme hieman vapaa-aikaa ja ehdimme hieman katsastaa keskusta-aluetta. Paiva oli kasittamattoman kuuma! En itse asiassa huomannut katsoa rannekellostani asteita, mutta helposti +35C kieppeissa, jose ei jopa enemman. Kavimme myos aivan ihanassa galleriassa, jossa oli valokuvaaja Lisa Kristinen valokuvia... Luulen, etta haluan ostaa hanen valokuviaan kirjana, katsokaa itse tuosta linkista.

Lounaan ja kaupunkikierroksen jalkeen kavimme viela kahdella viinitilalla, joista ensimmaisessa oli ilmaisia viini- seka oliivioljymaisiaisia ja jalkimmaisella viinitilalla tuotettiin kuohuviinia. Kuohuviinilasiemme aaressa tutustuimme paremmin muihin reissukavereihimme ja tunnelma oli arvatenkin hilpea!:)

Kotimatkalla poikkesimme kuvaamaan Golden Gate siltaa ja toivon, etta uudella linssilla ottamani laajakulmakuvat onnistuvat. Meilla oli kuulemma hyva tuuri saan suhteen: sisamaan kuumat laaksot vetavat imurin tapaan viileaa meri-ilmaa puoleensa ja aikaansaavat usein paivittaisen, sankan sumun niin, etta siltaa ei ehka valttamatta edes nay. Sankka sumu myos pudottaa lampotilaa 10C, jos sen lapi joutuu menemaan.

Nyt tulimme juuri siis syomasta, kavimme laheisessa kiinalaisessa ravintolassa. Sen verran, mita kiinalaisia ruokia olen maistellut, en voi sanoa olevani mikaan kiinalaisen keittion suuri fani. Kaikki maistuu yleensa aina ihan samanlaiselle, oli se sitten Suomessa, Tanskassa tai sitten taalla Chinatownin laidalla.

Palataan. Postikorttien kirjoittaminen odottaa!:)