Hei ja lämpimät terveiset kaikille New Yorkista!
Tämä on ensimmäinen blogi-insertti täältä reissun päältä. Akkua ei läppärissä ole kovin paljoa, mutta katsotaan miten pitkälle tässä ehtii ennen kuin se hyytyy. Adapteri on ostettuna, mutta pidän tärkeämpänä ladata kameran pattereita, jotta kamera olisi terässä seuraavaa kaupunkikierrosta varten.
Matka Turku - Helsinki -Frankfurt (am Main, ei Hahn) - New York
Vein avaimen Katjalle. Alaovi kuten odotettua lukossa, mutta onneksi Katja asuu ensimmäisessä kerroksessa, eikä ollut mitään vaikeuksia hypätä luhtikäytävän kaiteen yli avainta viemään. Tilasin taksin Caribialle ja pääsin bussiasemalle. Onnistuin myös saamaan opiskelija-alennuksen bussimatkasta! *tuulettaa* Koska en olut nukkunut lainkaan kotona, yritin vähän ummistaa silmiäni bussissa, mutta se ei oikein onnistunut. Nukuin parhaimmillaan 15-20min pätkissä, uuuh. Raskasta. Kentällä kaikki meni aivan loistavasti, ei mitään ongelmia. Ainoastaan kulmikkaaksi hioutunut trolleyn pyöra ärsytti kivilattiaa vasten kolistessaan. Saan matkoista ilmeisesti SASin pisteitä: saa nähdä saako niillä vuorostaan yhtään mitään!
Lennolla Frankfurtiin tarjottiin aamupalasämpylä ja juotavaa. Lentokoneessa käytävän toisella puolella istui pari sälliä, jotka juoksuttivat nättiä lentoemotyttöstä ihan vaan huvikseen. Toinen pyysi koneen laskeutuessa tarkistamaan turvavyönsä, koska siinä oli kuulemma jotakin vikaa: ei siinä vyössä mitään vikaa ollut: mies van halusi tytön hiplaamaan vyötärön seutua ja hekotteli sitten kaverin kanssa hyvälle vitsille...
Frankfurtissa käytävät olivat pitkiä! Menin aika lailla heti oman portin suunnille istumaan ja odottelin muita ihmisiä. Joku somalimummo kyseli somalin kielellä monelta lentokenttätyypiltä, että onko hän oikealla portilla ja selitti jotakin. Kukaan ei ymmärtänyt mitään, mutta yrittivät vakuuttaa, että hän kyllä on oikeassa paikassa. Mummeli tuli mullekin jotakin selittämään enkä minäkään ollut juurikaan yhtään viisaampi. Kone lähti ainakin tunnin myöhässä, mutta itse lento oli OK. Ruoka oli hyvää ja matka tuntui menevän ihan kohtuullisen nopeasti.
Newarkin kentälle saavuttaessa näkyi maamerkkinä vapaudenpatsas. Koneen laskeuduttua näkyi toinen tuttu maamerkki : sinikeltainen IKEA:) Hassua. Jos tulee koti-ikävä, voin kuulemma mennä ikeaan ja syödä lihapulla-aterian. Lentokoneessa täytin pari lomaketta jotka piti jättää passintarkastukseen ja maahantuloviranomaisille. Jono oli pidempi kuin itse kuulustelu ja virkailija oli ystävällinen.
Kun pääsin tuloportista lentokentän aulaan, vastaan iskee tukahduttava kuumuus! Ja sitten näen Candyn! Candy ei ole muuttunut yhtään siitä kun viimeksi näimme. Hänen työkaverinsa Glenn oli myös minua kentällä vastassa. Tervehdimme ja siirryimme ulos kosteaan kuumuuteen odottamaan taksia.
Kaupungin yllä leijuu tasaisen harmaa saastepilvi. En usko, että täällä koskaan on täysin kirkasta ja se on aika harmillista. Tällaisissa suurkaupungeissa ymmärtää kirkkaansinisen taivaan ja siinä leijuvien valkoisten pilvenhattaroiden kauneuden. Samalla mieleen hiipii aavistus siitä, että itse on juuri 9,5h lennolla tuhonnut lisää herkästä otsonikerroksestamme... Ehkä parempi, jos ei mieti asiaa...
Hotellissa purkasimme tavaroitamme ja asetuimme taloiksi. Kävin suihkussa ja valmistauduin ulos lähtöön. Kävelimme Broadwaylle ja kävimme katsomassa musikaalin WICKED. Tarina kertoo OZ:in ihmeemaasta ja siinä esiintyvän pahan velhon tarinan. Musikaali oli todella mahtava: loisteliaat puvut, käsittämättömän upea akustiikka/tekniikka, hyvät esiintyjät. Matkaväsymys rupesi kuitenkin todella tuntumaan ja jouduin taistelemaan pitääkseni silmät auki! En ole koskaan joutunut pinnistelemään noin paljon pysyäkseni hereillä! Ihanan musikaalin jälkeen suuntasimme hotellille ja menimme nukkumaan. Nukahdin välittömästi.
Akku on nyt vähissä mutta tässä oli ensimmäinen päivä. Palataan myöhemmin!
No comments:
Post a Comment