Shoppailukierros aloitettiin muutamista suht' tavallisista teinivaatemestoista, joita ei sen enempää tarvitse edes kuvailla (linjoilla Vero Moda, Carlings). Tämän jälkeen pistäydyimme Victoria's Secret alusvaateliikkeessä ja päädyin kokeilemaan muutamia alusvaatteita. Toisin kuin olin luullut, VS oli ihan kohtuuhintainen paikka! Toki siellä oli paljon myös kalliita luxustuotteita, mutta suurin osa oli ihan normaalihintaisia ja normaaleille kuluttajille suunnattuja. Siellä ei saisi kuvata, mutta me kapinalliset ehdimme räpsäistä tämän kuvan ennen kieltoa...
Shoppailimme innoissamme koko päivän ja vasta Glennin soitto havahdutti katsomaan kelloa, joka oli jo lähes illan korvilla. Glenn tuli hakemaan meidät ja menimme keskustan suuntaan katsomaan nähtävyyksiä ja syömään.
Glenn on todella nopea ottamaan asioita huomioon ja sivulauseessa mainitut pikkujutut tulevat siten aivan huomaamatta toteutuneeksi. New Yorkissa kävimme syömässä McCormick&Schmick -nimisessä kalaravintolassa ja heillä on ravintola myös PBGssa. Satuin mainitsemaan em. ravintolan sivulauseessa ja ennen kuin huomasinkaan, auto laitettiin McCormick&Schmickin viereiseen parkkitaloon parkkiin.
McCormick&Schmick oli aika täynnä, mutta saimme pöydän. Glennin ja Candyn ei oikeastaan tarvinnut edes katsoa ruokalistaa, koska heillä on tämän ravintolan listoilta muutamia ehdottomia suosikkeja ja tietävät siten, mikä on hyvää ja mitä tilata. Minä tilasin kokeiluluontaisesti puoliraa'an tonnikalapihvin, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Olen syönyt joskus - Tallinnassa muistaakseni - tonnikalacarpacciota, mutta tämä oli lähempänä kypsää/kypsäksi laitettua tonnikalaa (tilasin sen kyllä mediumina, mutta se oli kyllä lähempänä kypsää kuin mediumia).
Henkilökunta oli todella ystävällistä ja tarjoilijamme oli räväkkä ja hauska täti, tuli mieleen Tuija Piepponen, koska hänellä oli punaiset lyhyet hiukset sekä paloautonpunaista huulipunaa!:) Juteltuamme niitä näitä ja hänen saatua tietoonsa, että olen suomalainen (englannin kielen taitoni ylistettiin taas maasta taivaaseen, juupajuu, ei nyt sentään liioitella:), talo tarjosi minulle jälkiruoan. Tilaamani suklaakakku kannettiin pöytään pienen kynttilän kera ja tarjoilija toivotti silmää iskien minulle "hyvää syntymäpäivää". Eihän minulla mikään syntymäpäivä ollut, mutta laskusta ilmeni, että talo tarjoaa kivoille asiakkaille joskus jotakin extraa!
Illallisen jälkeen jäimme ihailemaan kaupunkia hetkeksi. Päädyimme juuri sopivasti auringonlaskun aikaan PBGin Station Squarelle ja iltaruskon valossa kaupunki näytti todella kauniilta! Valokuvasin ja yritin saada hyviä kuvia, tässä yksi niistä. Ilta- ja yökuvaus ovat edelleen haastavia minulle, toivottavasti oppisin vielä vähän paremmaksi kuvaajaksi. Kuvat eivät taida välittää sitä kaunista, seesteistä ja rauhallista tunnelmaa, joka tuolla näköalatasanteella kuvanottotilanteessa vallitsi...
Valokuvaus- ja nähtävyyskierroksen jälkeen ajoimme takaisin Waynesburgiin ja ehdimme kotiin illalla. Glenn lupasi tulla hakemaan meidät taas aamuvarhaisella, koska heillä oli Candyn kanssa markkinointikoulutusta yliopistolla.
Tiistaiaamun (12.8.) herätys oli karu, muistaakseni kello oli soimassa 6.30. Minulla ei yleensä ole ongelmia nousemisen kanssa, jos tiedän, että on pakko. Noudimme aamupalaa matkan varrelta ja PBGiin päästyämme minut vietiin optikon ovelle. Olen ajatellut teettää silmälasit täällä (ehkä) ja näöntarkastus oli siten välttämätön. En siis ole koskaan ollut silmälääkärissä ulkomailla, joten yksi EKE(ensimmäistä kertaa elämässä)-piste tästä.
Optikon jälkeen menin omatoimisesti Andy Warhol -museoon. Andy oli PBGn poikia ja suosittelen museota lämpimästi kaikille taiteesta kiinnostuneille! Samassa talossa oli PBGn taideakatemian oppilaiden työnäytteitä ja nekin olivat oikein hienoja, olisin voinut ostaakin sieltä jonkun teoksen, mutta olivat edelleen hieman liian tyyriitä...
Pidin eniten Andyn POP-taiteesta, siitä mistä hän on tullut kuuluisaksi: Marilyn , Elvis sekä jackie O. En niinkään välittänyt hänen kolmiulotteisista "veistoksistaan" tai asetelmistaan (ne pahvilaatikkojäljitelmät). Mielenkiintoisena pidin myös sitä, että Andy on ollut edelläkävijäni ruokavalokuvien ottamisessa! Mikäli taide on nykyään vapaasti kaikkien, eikä vain taidetta tutkivien elitistien, määriteltävissä, voimme siis kutsua minunkin ruokavalokuvia taiteeksi! :)
Tein runsaasti ostoksia Warhol-museon myymälässä, jonka jälkeen kävimme syömässä lounasta Soho-ravintolassa ja aika pian sen jälkeen lähdimme takaisin WBGiin.
3 comments:
Hiukka kevyen näköistä pullaa olet maistellut. :D
Kuka tämä G-mies oikein on? Muuta kuin teidän kuski.
Kaikkea kai VOI kutsua taiteeksi, mutta luulisi sanan kärsivän pientä inflaatiota siitä. Minä en kyllä lämpene Andyn papupurkkitaiteelle. Onneksi makuja on monia. Ja joo, sulla on tosi paljon ruokakuvia sieltä. :)
Lähes jokainen ateria, varsinkin muualla kuin kotona syödyt, on kuvattu! Ja kotona ei kauheesti oo ruokaa laiteltu... nimim. Buddhabelly
tosi-tosi ihania kuvia sulla :)
Post a Comment